Vaihe 3: Turvallisuusmääräysten varmistaminen: Koneen valmistaja on velvollinen noudattamaan konedirektiivin liitteen I mukaisia olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia. Nämä suhteellisen abstraktisti muotoillut vaatimukset konkretisoidaan eurooppalaisissa standardeissa. EU julkaisee tätä varten yhdenmukaistettujen standardien listat. Näiden standardien soveltaminen on vapaaehtoista, mutta niiden noudattaminen johtaa vaatimustenmukaisuusolettamukseen. Tämä voi vähentää todistustaakkaa huomattavasti, ja riskinarviointiin tarvittava työmäärä voi olla huomattavasti pienempi.
Vaihe 4: Riskinarviointi: Valmistajan on tehtävä riskinarviointi. Riskinarviointien muotoa ja laajuutta ei periaatteessa ole määritelty missään direktiivissä, mutta standardissa EN ISO 12100 kuvataan yleinen menettely.
Vaihe 5: Validointi: Validointi on yksi ratkaisevimmista vaiheista vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyssä ja sitä kautta vaatimustenmukaisuusvakuutuksen antamisessa. Se on olennaisen tärkeää, jotta voidaan osoittaa, että kaikkia turvallisuusmääräyksiä on noudatettu.
Vaihe 6: Teknisten asiakirjojen laatiminen: Konedirektiivin mukainen tekninen dokumentaatio on varsin laaja riippuen tuotteesi monimutkaisuudesta. Sitä on säilytettävä vähintään kymmenen vuoden ajan markkinoille saattamisesta, ja sen on oltava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla.
Vaihe 7: EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen antaminen: Antaessaan EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen valmistaja vakuuttaa, että hän on ottanut huomioon kaikki tuotteeseen sovellettavat direktiivit.
Vaihe 8: CE-merkintä: EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen antamisen jälkeen voidaan kiinnittää CE-merkintä. CE-merkinnän on oltava näkyvissä, luettavissa ja pysyvästi. On tärkeää, että CE-merkintä voidaan selvästi erottaa muista CE-merkinnöistä, esimerkiksi komponenteissa. Jotta vältettäisiin sekaannukset muihin merkintöihin, on suositeltavaa kiinnittää koko koneen CE-merkintä koneen tyyppikilpeen, jossa on oltava myös valmistajan nimi ja osoite.
